Ukkonen rikkoi netin ja oltiinkin sitten ilman yhteyksiä melkein pari viikkoa. Tällä välin ehdin käydä kahdella tunnilla.

Ensimmäinen ratsastustunti oli viime sunnuntaina 17.7.

Ei juurikaan jännittänyt ennen tuntia. Vasta matkalla tallille kävi mielessä, että jos onkin yleisöä. Onneksi siellä ei kovin montaa ihmistä ollut katsomassa. Sain ihanan vaalean issikan Unan. Heti hevosen selkään kavutessa tuntui, että ei tarvitse yhtään jännittää. Hevonen oli tosi rauhallinen. Käyntiä mentiin ensin jonkin aikaa ja pujoteltiin tötteröitä. Vähän oli hukassa käsien ja jalkojen yhteistyö.

Sitten ravattiin. Kevennettiin aluksi. Sitten jätettiin kevennykset välillä pois ja aika paljon sai pomputella harjoitusravia. Yllättävää kyllä, ratsastuksen opettaja huusi minun nojautuvan harjoitusravissa eteenpäin. Itse luulin olevani aika takakenossa.

Kuva on tämän päivän tunnista, josta kirjoitan kohta enemmän. Tätä kuvasta tulee jotenkin Romanssi mieleen.

Tunnilla oli vain kaksi muuta ratsastajaa. Kokeneempi ratsastaja ja vähän vanhempi alkeistäti. Kokeneempi ratsastaja nosti laukan ja minä kysyin opettajalta saisinko minäkin koittaa. En olisi ikimaailmassa uskonut, että heti haluaisin laukata. Hevosen selässä oli niin varma olo.

Kevensin pitkän suoran ja sitten mentiin seuraavan suoran alkuun harjoitusravia. Sitten yritin nostaa laukkaa, mutta tuloksena oli vain reipasta ravia. Myöhemmin tajusin nojanneeni liikaa eteenpäin. Olin silti onnellinen, että uskalsin yrittää.

Yritin vielä pari kertaa ja päätin, että en luovuta ennen kuin ollaan menty edes pari askelta laukkaa. Viimeisellä kertaa sitten sain laukan nousemaan ja muutama askel päästiin sitä menemään. Unan ihanan paksusta harjasta oli hyvä pitää kiinni.

Tunti olikin sitten ohi liian nopeasti.