Tämän aamun yksityistunti sujui vallan mainiosti! Ei jännittänyt missään vaiheessa yhtään, paitsi puoli minuuttia, kun aivoni vastaanottivat viestin, että nyt ravataan. Sekin pieni jännitys häipyi, kun vauhtiin päästiin.

Ravattiin isoa (puolen kentän kokoista) ympyrää. Romanssia sai kyllä koko ajan olla patistamassa eteenpäin. Aluksi en uskaltanut käyttää raippaa, ksoka pelkäsin hevosen lähtevän liian lujaa. Kyllä sitten sitäkin tuli käytettyä, kun raviin tottui ja se alkoi tuntua löntystelyltä.  Aluksi rinki pieneni koko ajan, joten piti sitä suurentaa ja samalla vauhti hiipui ja samaan aikaan piti ajaa eteenpäin. Huh, siinä tuli hiki. :)

Lopputunnista laajennettiin meidän rinkiä niin, että menin melkein koko kenttää ympäri. Pieni parin metrin kaistale jäi käyttämättä kentän toisesta päästä. Siellä Romanssi usein tuijottelee jotakin ja säikkyy enkä sitten vielä uskaltanut sinne mennä. Siellä lähelläkin pidin asetuksen tiukasti sisäänpäin.

Jossain vaiheessa Romanssi taisi vähän kompuroida ja nosti yhtäkkiä pään ylös. Luulin, että se säikähti ja se olisi menoa nyt ja tarrasin kaksin käsin harjasta ja melkein silmät kiinni siinä roikun, kunnes Kaisa huuteli, että jatkakaa ravia. Romanssi vain seisoi siinä rauhallisesti. Siinä vaiheessa tuntin itseni hieman typeräksi. :)

Kuvaa ei taaskaan ole tästä tunnista, koska kuvaaja on päivisin töissä ja nyt sitä paitsi vielä satoi vettäkin aika reippaasti.

Olen kyllä erittäin tyytyväinen saavutuksiini Romanssin kanssa. :) Ennen näitä kolmea yksityistuntia en uskaltanut romanssilla edes käyntiä mennä kaviouralla. Mihin asti tämä hurja kehitys minua viekään. :P